web site hit counter Pohjoisen noidat: Oikeus ja totuus 1600-luvun Ruotsissa ja Suomessa - Ebooks PDF Online
Hot Best Seller

Pohjoisen noidat: Oikeus ja totuus 1600-luvun Ruotsissa ja Suomessa

Availability: Ready to download

Vaikuttava kuvaus noitahysteriasta Ruotsin suurvallassa. Ruotsi oli 1600-luvulla suurvalta, jossa pelättiin noitia. Oikeuden eteen tuotiin Suomessakin ihmisiä, joiden syytettiin aiheuttaneen kaameita sairauksia tai usuttaneen loitsuillaan pedot karjan kimppuun. Vuosisadan jälkipuolella Ruotsiin levisi muualta Euroopasta tuttu noitahysteria, jossa naisten väitettiin matkusta Vaikuttava kuvaus noitahysteriasta Ruotsin suurvallassa. Ruotsi oli 1600-luvulla suurvalta, jossa pelättiin noitia. Oikeuden eteen tuotiin Suomessakin ihmisiä, joiden syytettiin aiheuttaneen kaameita sairauksia tai usuttaneen loitsuillaan pedot karjan kimppuun. Vuosisadan jälkipuolella Ruotsiin levisi muualta Euroopasta tuttu noitahysteria, jossa naisten väitettiin matkustavan yöllä tapaamaan Paholaista ja juhlimaan hänen kanssaan. Kirjassa sukelletaan 1600-luvun mielenmaisemaan ja käsitykseen oikeasta ja väärästä, todesta ja epätodesta. Kirja kertoo oikeudenkäynneistä, joissa sekä erityiset noituuskomissiot että tavalliset oikeusistuimet joutuivat selvittämään, oliko syytteissä perää.


Compare

Vaikuttava kuvaus noitahysteriasta Ruotsin suurvallassa. Ruotsi oli 1600-luvulla suurvalta, jossa pelättiin noitia. Oikeuden eteen tuotiin Suomessakin ihmisiä, joiden syytettiin aiheuttaneen kaameita sairauksia tai usuttaneen loitsuillaan pedot karjan kimppuun. Vuosisadan jälkipuolella Ruotsiin levisi muualta Euroopasta tuttu noitahysteria, jossa naisten väitettiin matkusta Vaikuttava kuvaus noitahysteriasta Ruotsin suurvallassa. Ruotsi oli 1600-luvulla suurvalta, jossa pelättiin noitia. Oikeuden eteen tuotiin Suomessakin ihmisiä, joiden syytettiin aiheuttaneen kaameita sairauksia tai usuttaneen loitsuillaan pedot karjan kimppuun. Vuosisadan jälkipuolella Ruotsiin levisi muualta Euroopasta tuttu noitahysteria, jossa naisten väitettiin matkustavan yöllä tapaamaan Paholaista ja juhlimaan hänen kanssaan. Kirjassa sukelletaan 1600-luvun mielenmaisemaan ja käsitykseen oikeasta ja väärästä, todesta ja epätodesta. Kirja kertoo oikeudenkäynneistä, joissa sekä erityiset noituuskomissiot että tavalliset oikeusistuimet joutuivat selvittämään, oliko syytteissä perää.

30 review for Pohjoisen noidat: Oikeus ja totuus 1600-luvun Ruotsissa ja Suomessa

  1. 5 out of 5

    Matti Karjalainen

    Mirkka Lappalainen on ollut vuosia eräs suosikkihistorioitsijoistani, jonka tietokirjat ovat käsitelleet 1600-luvun Suomea ja Ruotsia varsin kiinnostavalla tavalla. Olin kuitenkin hieman pettynyt, kun kuulin hänen seuravan kirjansa käsittelevän noitavainoja: aihe on sinänsä kiinnostava, mutta melko runsaasti tutkimuksessa ja populaarissa tietokirjallisuudessa käsitelty. "Pohjoisen noidat: oikeus ja totuus 1600-luvun Ruotsissa ja Suomessa" (Otava, 2018) käsittelee aluksi ruotsalaisten Blåkulla-hys Mirkka Lappalainen on ollut vuosia eräs suosikkihistorioitsijoistani, jonka tietokirjat ovat käsitelleet 1600-luvun Suomea ja Ruotsia varsin kiinnostavalla tavalla. Olin kuitenkin hieman pettynyt, kun kuulin hänen seuravan kirjansa käsittelevän noitavainoja: aihe on sinänsä kiinnostava, mutta melko runsaasti tutkimuksessa ja populaarissa tietokirjallisuudessa käsitelty. "Pohjoisen noidat: oikeus ja totuus 1600-luvun Ruotsissa ja Suomessa" (Otava, 2018) käsittelee aluksi ruotsalaisten Blåkulla-hysteriaa, joka oli voimakkaimmillaan suunnilleen vuosina 1668-1676. Noitien epäiltiin hakevan öisin lapsia vuoteistaan ja lentävän näiden kanssa Blåkullaksi kutsuttuun paikkaan, joka oli jonkinlainen paholaisen kartano. Taalainmaa oli vainojen keskuspaikka. Noituussyytökset nousivat tavallisen kansan parista. Lynkkausmielialaa ja hysteriaa lievittääkseen valtio lähetti paikalle noituuskomissiot. Synnin ja epäjärjestyksen pelättiin horjuttavan kokonaisen kansakunnan onnea ja menestystä, ja niinpä siihen tuli puuttua. Valitettavasti esivallan puuttuminen asiaan ei ollut avuksi, vaan sen toimeenpanevat teloitukset pikemminkin lietsoivat ja levittivät hysteriaa entisestään. Ei ollut ihan helppoa tuomareilla tutkia mielikuvituksellista rikosta, joita ei tuietenkään voinut järjellisellä tavalla selvittää. "Mitä enemmän asiaa käsittelen, sitä hämärämmäksi se silmieni edessä muuttuu", totesikin yhtä tutkintaa johtanut maaherra Gustav Duwall. Nykylukijan näkökulmasta koko noitahysteria tuntuu tietysti täysin absurdilta, mutta 1600-luvun ihmisen maailmankuvassa synti ja paholainen uhkasivat maailmaa, ja niitä vastaan oli taisteltava. Ruotsin oikeusjärjestelmä oli kuitenkin vahva. Noitaoikeudenkäyntien epäselvyydet ja puutteet tiedostettiin, ja vallitsevat oikeusperiaatteet voittivat. Noitahysteria loppui, koska valtio menetti uskonsa siihen ja lopetti teloitukset. Lappalaisen kuvaa teoksen jälkiosassa noitaoikeudenkäyntejä Suomessa. Lappalainen toteaa, ettei täällä syntynyt varsinaisia vainoja, vaikka Ahvenanmaalla ja Pohjois-Pohjanmaalla hieman yritettiinkin. Leena Virtasen Tulen morsiamessa käsitellään Ahvenanmaata hieman enemmän, tässä kirjassa se jää melko pienelle huomiolle. Suomessa oli siis kyse enemmän "tavallisista" oikeusprosesseista, joissa jaettiin lievempien rangaistusten ohella myös noin 150 kuolemantuomioita. Syytettyjen kohtalot hukkuvat välillä lähdeaineiston puuttuessa historian hämäriin, joten osa niistä on mahdollisesti lievennetty muissa oikeusasteissa. Lappalaisen mukaan kuolemantuomioiden määrä ei ollut kovin suuri, kun ottaa huomioon aikakauden ja oikeuskäytännön (s. 115). Suomalaiset noidat olivat etupäässä miehiä eivätkä he juurikaan reissanneet Blåkullassa, mutta melko mielenkiintoisia tapauksia saatiin täälläkin aikaiseksi, mistä kertovat muun muassa kertomukset "Kokemäen puhuvasta makkarasta" (s. 169) tai voita vatsassaan kirnuavista para-olennoista. Lappalainen osoittaa, että syytettyjen oikeusturva oli Ruotsin valtakunnassa lopulta aika hyvä. Vuosisadan oikeuskäsityksen perusteella syyttömän tuomitseminen oli Jumalan silmissä hirmuinen synti ja rikos, joten niinpä oikeusistuimien oli oltava tarkkoina. Syytetyt olivatkin suht vahvoilla, elleivät tunnustaneet itse syyllistyneensä noituuteen. Noituuskomissioiden oikeuspyötäkirjat ovat surullista luettavaa. Niissä nousevat esille harhat, valheet, huhut ja suoranainen hysteria, mutta myös sosiaaliset ongelmat kuten köyhyys, mielenterveyden järkkyminen ja alkoholismi. Lappalainen on kirjoittanut ihan kiinnostavan kirjan, joka säilyttänee paikkansa kirjahyllyssäni Jan Guilloun astetta populaarimman ja vetävämmän Noitien asianajajan vieressä.

  2. 4 out of 5

    Jarno Mehtiö

    Puuduttavaa luettavaa, todella puuduttavaa. Läjä listauksia erilaisista noitaoikeudenkäynneistä. Odotin paljon enemmän Lappalaisen aiempien kirjojen ja kirja-arvostelujen otsikoiden sekä Kanava-palkinnon vuoksi. Blåkullaa käyttiin läpi jotenkin vielä hahmotettuna, mutta erityisesti Suomeen siirryttäessä listattiin läjä erilaisia noituusoikeudenkäyntejä ja niiden sisältöjä. Jotain yksittäisiä kiinnostavia huomioita monien oikeudenkäyntien kohdalla, mutta ei niistä järkevää kokonaisuutta rakennett Puuduttavaa luettavaa, todella puuduttavaa. Läjä listauksia erilaisista noitaoikeudenkäynneistä. Odotin paljon enemmän Lappalaisen aiempien kirjojen ja kirja-arvostelujen otsikoiden sekä Kanava-palkinnon vuoksi. Blåkullaa käyttiin läpi jotenkin vielä hahmotettuna, mutta erityisesti Suomeen siirryttäessä listattiin läjä erilaisia noituusoikeudenkäyntejä ja niiden sisältöjä. Jotain yksittäisiä kiinnostavia huomioita monien oikeudenkäyntien kohdalla, mutta ei niistä järkevää kokonaisuutta rakennettu. Välillä teemajaottelu, kun sellaista havaitsi, tuntui hyvin liian mielivaltaiselle. Aiheessa olisi ollut vaikka mitä aineksia analyyseihin, jopa ihan Foucal-malliin, mutta nyt tyydyttiin aika pitkälti narratiiviseen toistamiseen ja päälleliimattuihin analyyseihin.

  3. 5 out of 5

    Leo Pääkkönen

    1600-luvulla, valistuksen aattona mutta silti yhä hämärässä maailmassa, noitahysteria rantautui Ruotsiin. Suomenkin puolella käräjöitiin ahkerasti. Noitien uskottiin vievän lapsia Saatanan kartanoon Blåkullaan, jossa vapaa seksi ja lasten keittäminen taikarasvaksi oli arkipäivää. Syytteet olivat absurdeja jopa monien aikalaisten mielestä, mutta niiden perusteella tuomittiin silti ihmisiä kuolemaan. Lappalaisen teos vastaa ansiokkaasti kysymykseen, kuinka tämä oli mahdollista ja mistä noituuden j 1600-luvulla, valistuksen aattona mutta silti yhä hämärässä maailmassa, noitahysteria rantautui Ruotsiin. Suomenkin puolella käräjöitiin ahkerasti. Noitien uskottiin vievän lapsia Saatanan kartanoon Blåkullaan, jossa vapaa seksi ja lasten keittäminen taikarasvaksi oli arkipäivää. Syytteet olivat absurdeja jopa monien aikalaisten mielestä, mutta niiden perusteella tuomittiin silti ihmisiä kuolemaan. Lappalaisen teos vastaa ansiokkaasti kysymykseen, kuinka tämä oli mahdollista ja mistä noituuden ja pahan pelko kumpusi? Lappalaisen kirjojen suurin vahvuus on kyky kuvata vuosisatojen takaista maailmankuvaa, selittää absurdi ja järjetön ymmärrettäväksi. Jokapäiväisessä arjessa kohdatun sairauden, köyhyyden, väkivallan ja kuoleman selittäminen oli monen noitaoikeudenkäynnin takana. Kirja purkaa myös monia noituuteen liittyviä myyttejä: esimerkiksi Suomessa valtaosa noidiksi syytetyistä oli miehiä eikä kyse yleensä ollut mustan kissan uhraamisesta täysikuulle, vaan humalapäissään huudelluista uhkauksista ja lavantaudin aiheuttaman psykoosin mukanaan tuomista harhoista. Oikeuspöytäkirjojen kautta avautuu lohduton huhujen maailma, jossa modernisoituva oikeuslaitos ja valtiovalta yritti pitää kontrollissa kansalaistensa kohtaamia pelkoja ja epätoivoa.

  4. 5 out of 5

    Mikko

    Ihan mielenkiintoinen ja hyvin kirjoitettu kirja. Suomalainen noituus on ollut pienimuotoista eikä järin dramaattista, joten sen perusteellinen kuvaus ei myöskään ole erityisen mieleenpainuvaa.

  5. 4 out of 5

    Elena Varg

    Olin iloisesti yllättynyt kun löysin juuri julkaistun ja naistutkijan kirjoittaman kirjan Ruotsin valtakunnan noitavainoista! Se pieni niche joka minua itseäni kiinnostaa tiivistyy juuri tuohon kuvaukseen ja ostin kirjan silmiä räpäyttämättä. Oli mielenkiintoista lukea noitavainoista oikeustieteellisestä näkökulmasta ja vaikka Lappalainen toistaa kertomiaan tarinoita uudestaan ja uudestaan ja välillä sekavasti (muutaman kerran meni sadat Valpurit ja Matit sekaisin), opin tästä kirjasta paljonkin Olin iloisesti yllättynyt kun löysin juuri julkaistun ja naistutkijan kirjoittaman kirjan Ruotsin valtakunnan noitavainoista! Se pieni niche joka minua itseäni kiinnostaa tiivistyy juuri tuohon kuvaukseen ja ostin kirjan silmiä räpäyttämättä. Oli mielenkiintoista lukea noitavainoista oikeustieteellisestä näkökulmasta ja vaikka Lappalainen toistaa kertomiaan tarinoita uudestaan ja uudestaan ja välillä sekavasti (muutaman kerran meni sadat Valpurit ja Matit sekaisin), opin tästä kirjasta paljonkin uutta, vaikka väitän itseäni amstööriammattilaiseksi suomalaisen noituuden historiasta. Suosittelen!

  6. 5 out of 5

    Olli-Pekka

    Ruotsin ja Suomen noitavainot oli entuudestaan itselleni tuntematon aihe ja kirja tarjosikin paljon mielenkiintoista luettavaa. Hieman teos kärsii vainotarinoiden luettelomaisuudesta, vaikka tarinat itsessään ovatkin kiehtovia. Pääaiheen sivussa nousee esille mielenkiintoisia pointteja 1600-luvun elämästä ja sen arvaamattomuudesta: kuinka ihmisen maine saattoi määritellä hänen kohtaloaan, millä tavoin oikeus pyrki oikeellisuuteen, kuinka sivistyneisyys perustui vielä antiikin filosofien ja Raama Ruotsin ja Suomen noitavainot oli entuudestaan itselleni tuntematon aihe ja kirja tarjosikin paljon mielenkiintoista luettavaa. Hieman teos kärsii vainotarinoiden luettelomaisuudesta, vaikka tarinat itsessään ovatkin kiehtovia. Pääaiheen sivussa nousee esille mielenkiintoisia pointteja 1600-luvun elämästä ja sen arvaamattomuudesta: kuinka ihmisen maine saattoi määritellä hänen kohtaloaan, millä tavoin oikeus pyrki oikeellisuuteen, kuinka sivistyneisyys perustui vielä antiikin filosofien ja Raamatun tekstien tuntemiseen, kuinka helposti oudot sairaudet saatettiin tulkita paholaisen tempuiksi...

  7. 5 out of 5

    Lauri Linna

    Mirkka Lappalainen on loistava kirjoittamaan historiasta kirjoja, joita lukee kuin hyviä romaaneja. Pohjoisen noidat maalasi loistavasti 1600-luvun noitavainoja ja oikeudenkäyntiä noituuden ympärillä. Vaikka 1600-luvun oikeusjärjestelmä oli yllättävänkin kehittynyt ja ihmisten oikeusturva hyvä, on selvää, että jokainen noituudesta tuomittu tuomittiin syyttömänä - noituutta, kun ei ole olemassa.

  8. 5 out of 5

    Hanna

    1600-luku on virkistävän absurdia aikaa kaikessa kauheudessaan. Raa'at ja surulliset kohtalot yhdistyy sopivassa suhteessa surkuhupaisiin tapauksiin, jossa pääkalloja kaivetaan haudoista naurismaan vahdeiksi. En koskaan lakkaa nauttimasta siitä, ja saatan vähän katua etten päätynyt tutkimaan tätä aikaa omissa opinnoissa... 1600-luku on virkistävän absurdia aikaa kaikessa kauheudessaan. Raa'at ja surulliset kohtalot yhdistyy sopivassa suhteessa surkuhupaisiin tapauksiin, jossa pääkalloja kaivetaan haudoista naurismaan vahdeiksi. En koskaan lakkaa nauttimasta siitä, ja saatan vähän katua etten päätynyt tutkimaan tätä aikaa omissa opinnoissa...

  9. 5 out of 5

    Amu

    Perusteellinen tietokirja noitaoikeudenkäynneistä Ruotsissa ja Suomessa 1600-luvulla. Ruotsissa noitahysteria oli melkoinen, kun taas Suomen puolella noitapuheet tulkittiin pääosin houreeksi. Pääteeman ohella Lappalainen käsittelee monipuolisesti ja kiinnostavasti 1600-luvun pohjoista kulttuuria, elämäntapaa, moraalia ja arvoja.

  10. 4 out of 5

    Janita

    3,5⭐

  11. 5 out of 5

    Uudenkuun Emilia

    Kiinnostava aihe ja hyvin kerrottu. Lappalainen aloittaa laajemmasta Ruotsin noitavainojen kontekstista ja siirtyy sitten yksittäistapauksiin eri teemojen ympäriltä. Lyhyet luvut toimivat hyvin. Täytyy myöntää, että olisin itse ehkä kaivannut raflaavampiakin esimerkkejä, mutta ehkä se on vaan tirkistelynhaluani. Olisin myös kaivannut enemmän kuin vain yksittäistapauksia, koska ne kävivät loppua kohden aika toisteisiksi.

  12. 5 out of 5

    Katri

    Ruotsin noitahysterian ja -oikeudenkäyntien dynamiikka oli Mirkka Lappalaisen kirjan perusteella varsin toisenlainen kuin samaan aikaan Suomessa kirjattujen noituuteen liittyvien oikeustapausten luonne. Ruotsissa teloitettiin joukoittain ihmisiä, vaikka syytökset olivat enimmäkseen pöyristyttävän epäuskottavia. Suomessa noituudesta tuli syytetyksi muun rötöstelyn ja syrjätymisen lieveilmiöiden ohella, eikä yliluonnolliseen suhtauduttu oikeudessa yleensä kovin vakavasti. Uutta useimmille lukijoil Ruotsin noitahysterian ja -oikeudenkäyntien dynamiikka oli Mirkka Lappalaisen kirjan perusteella varsin toisenlainen kuin samaan aikaan Suomessa kirjattujen noituuteen liittyvien oikeustapausten luonne. Ruotsissa teloitettiin joukoittain ihmisiä, vaikka syytökset olivat enimmäkseen pöyristyttävän epäuskottavia. Suomessa noituudesta tuli syytetyksi muun rötöstelyn ja syrjätymisen lieveilmiöiden ohella, eikä yliluonnolliseen suhtauduttu oikeudessa yleensä kovin vakavasti. Uutta useimmille lukijoille lienee kattavaan tausta-aineistoon pohjaavan kirjan tieto siitä, että noituus ei ollut ainakaan Suomessa erityisen sukupuolittunut ilmiö: myös miehiä syytettiin ja tuomittiin noituudesta. Kirjallisena tuotoksena Pohjoisen noidat on selvä edistyaskel Lappalaisen aiempiin kirjoihin, ainakin suorastaan hämmentävästi Tieto Finlandian voittaneeseen Pohjolan Leijonaan, jota vaivasi tautinen toisteisuus. Selvää tautologiaa ei ole nyt haitaksi asti, mutta tietyt taustatiedot Ruotsin valtakunnan valtiohallinnon ominaispiirteistä toistetaan turhan monessa luvussa. Hetkittäin kirjoittajalla tuntuu olleen oikeasti hauskaa ja teksti lentää, mutta välillä kieli tahmoo tai sisältö jää oikeustapausten luettelointiin kiinni. Luonnonilmiöihin liittyvät maagiset uskomukset ovat hyvin kiinnostava osa kirjaa. Sen sijaan olisin kaivannut syvempää analyysiä siitä, mikä todella laukaisi ja sammutti Ruotsin noitahysteriatapaukset. Oliko taustalla jokin yhteisörakenteeseen liittyvä murroskohta tai mitä psykologia sanoo joukkohysterian dynamiikasta? Lappalaisen tarjoama selitys valtiovallan vetäytymisestä riittävänä syynä naapurivainojen päättymiseen ei oikein tunnu psykologisesti tyhjentävältä. Kirjoittajan kunniaksi on todettava, että yliluonnollisella tai oikeusjuttujen roiseilla yksityiskohdilla ei mässäillä, vaan tapahtumat todetaan akateemisella viileydellä ja parhaimmillaan tietyllä huumorilla.

  13. 4 out of 5

    Sanna-Mari

    Sopivan helppolukuinen historiasta kiinnostuneille, alun tietopläjäyksestä ja Ruotsin oikeusjutuista siirrytään käsittelemään yksittäisiä suomalaisten kohtaloita. Olen kahtaa mieltä kirjan tyylistä esitellä tapauksiaan: toisaalta on hienoa, että näitä on niin monta mutta samalla tahti on melko kova ja osista tapauksista olisi kiva ollut kuulla enemmänkin. Toki osassa tapauksia Lappalainen mainitsee historiankirjan jäljen vain loppuvan ja sen vuoksi tapaukset eivät kirjassa saa päätöstään. Hyvä per Sopivan helppolukuinen historiasta kiinnostuneille, alun tietopläjäyksestä ja Ruotsin oikeusjutuista siirrytään käsittelemään yksittäisiä suomalaisten kohtaloita. Olen kahtaa mieltä kirjan tyylistä esitellä tapauksiaan: toisaalta on hienoa, että näitä on niin monta mutta samalla tahti on melko kova ja osista tapauksista olisi kiva ollut kuulla enemmänkin. Toki osassa tapauksia Lappalainen mainitsee historiankirjan jäljen vain loppuvan ja sen vuoksi tapaukset eivät kirjassa saa päätöstään. Hyvä perusteos ja tätä voi tarjota lukemiseksi laajalle yleisölle, teineistä vaariin.

  14. 5 out of 5

    Antti Kurko

    Ansiokas katsaus noituuden historiaan Ruotsin valtakunnassa ja Suomessa 1600-luvulla. Se on kuvaus ennen kaikkea tavallisen kansa uskomuksista sekä oikeuslaitoksen yhteiskunnallisesta asemasta. Kirja koostuu pääasiassa oikeudenkäyntien lukuisista kuvauksista ja siinä on samalla sen vahvuus ja heikkous. Kuvaukset vievät lukijan lähelle tapahtumia ja niiden keskiössä olevia henkilöitä, mutta kokonaisuus muuttuu jossain vaiheessa hieman sekavaksi ja puuduttavaksi.

  15. 5 out of 5

    Lusitarius

    Noituus ja noitavainot ovat kiehtoneet minua jo lapsesta saakka! Mirkka Lappalaisen teoksessa valoitetaan 1600-luvun noitavainoja Ruotsissa ja Suomessa. Lappalainen on käynyt läpi varsin laajan aineiston käräjäkirjoja kootessaan kirjaansa. Kirjassa käydään läpi niin Taalainmaalla syntynyttä noitamaniaa kuin Suomessa käytyjä maltillisimpia yksittäisiä noituuskäräjiä. Varsin mielenkiintoinen ja seikkaperäinen kirja, jonka kautta voimme ihmetellä 1600-luvun noitahysteriaa.

  16. 5 out of 5

    Jenni

    Huge disappointment. Before the book even starts, there is a passage from the Bible, which makes it crystal clear that this is not a true factbook. The book very clearly has a biased view of witchcraft. It makes this clear when saying that witchcraft is not real and has never been real, which is odd since I practise witchcraft as a religion. It has some good historical facts on how the judgement was carried out but all in all, not a good read.

  17. 5 out of 5

    Taneli Repo

    Kompakti tietokirja noitavainoista ja noitaoikeudenkäynneistä Ruotsin valtakunnassa 1600-1700 -luvuilla. Tarinat noitien Blåkullan-matkoista kiihottavat mielikuvitusta samalla kun Lappalaisen oikeushistoriallinen lähestymistapa lämmittää juristin sydäntä. Varsinkin noitakomissioiden ja #metoo-somekäräjien yhtäläisyydet eivät jää lukijalta huomaamatta.

  18. 5 out of 5

    Markus Lustig

    Hyvä yhteenveto ja yleissivistävä teos Suomen ja Ruotsin noituusoikeudenkäynneistä. Kirja pohjaa käytännössä muiden tutkijoiden tutkimuksiin sekä oikeudenkäyntien kirjoihin, koska tuolla ajalla ei hirveästi muuta lähdeaineistoa em. asioihin ole ollut saatavilla.

  19. 4 out of 5

    MARC 21

    Folkloristiikkaan ja antropologiaan tottuneena minua häiritsi Lappalaisen tyyli mainita moneen otteeseen, että hänen käsittelemiensä ihmisten uskomukset noituudesta eivät olleet tosia. Erityisesti loppupuolella kerronta oli hieman hajanaista, mutta kokonaisuudessaan hyvä pop-kirja. Suosittelen!

  20. 4 out of 5

    Tanja

    3,5

  21. 5 out of 5

    Perttu Ojanperä

    Paljon arkistoista kaivettuja tapauksia noituuteen liittyen Ruotsista ja Suomesta. Mielenkiintoinen kirja ja Lappalainen on kyllä varsin hyvä historian popularisoija.

  22. 5 out of 5

    Henna

    Mielenkiitoinen ja loistavasti argumentoitu. Lappalainen ottaa hyvin huomioon 1600-luvun yleisen aikakauden ja politiikan, ja kuinka ne vaikuttivat noituudeen and sen suhtautumiseen. Teoksen parhaimmat osuudet olivat ensimmäinen puolisko sekä viimeinen luku, jotka heijastelivat suurempaa kokonaisuutta, ja luku saamelaisista oli hyvin mielenkiintoinen. Teoksen heikkous oli pitkä litania yksittäisiä noita-oikeudenkäyntejä ja niiden analysointia, sillä ne alkoivat toistaa itseään - vähempi näitä ta Mielenkiitoinen ja loistavasti argumentoitu. Lappalainen ottaa hyvin huomioon 1600-luvun yleisen aikakauden ja politiikan, ja kuinka ne vaikuttivat noituudeen and sen suhtautumiseen. Teoksen parhaimmat osuudet olivat ensimmäinen puolisko sekä viimeinen luku, jotka heijastelivat suurempaa kokonaisuutta, ja luku saamelaisista oli hyvin mielenkiintoinen. Teoksen heikkous oli pitkä litania yksittäisiä noita-oikeudenkäyntejä ja niiden analysointia, sillä ne alkoivat toistaa itseään - vähempi näitä tapauksia olisi ollut parempi.

  23. 5 out of 5

    Sha

    Kattava ja kiinnostava kurkistus noitavainoihin ja -vainottomuuteen 1600-luvun Ruotsissa.

  24. 5 out of 5

    Akseli Koskela

    1670-luku muistuttaa etäisesti 2010-2020-lukuja.

  25. 5 out of 5

    Tui

    Pidin tästä kovin, hyvä ja tiivis paketti siitä mitä pohjoisen noitavainoissa tapahtui oikeasti ja miten kaikki alkoi. Suosittelen mikä aihe yhtään kiinnostaa.

  26. 4 out of 5

    Antti Värtö

    Kun puhutaan noitaoikeudenkäynneistä, on tärkeä erottaa kaksi hyvin erilaista tapausta. Perinteinen noituudesta syyttäminen liittyy vahingoittamistaikuuteen: noita on lukenut loitsun tai kirouksen, jonka seurauksena uhrille käy jotain pahaa. Tyypillinen esimerkki olisi noitana tunnettu mies, joka kirosi tilallisen karjan, ja seuraavalla viikolla pedot olivatkin raadelleet useita lauman yksilöitä. 1400-luvulla Euroopassa syntyi kuitenkin uudenlaisia noitaoikeudenkäyntejä, joissa syytteenä oli noi Kun puhutaan noitaoikeudenkäynneistä, on tärkeä erottaa kaksi hyvin erilaista tapausta. Perinteinen noituudesta syyttäminen liittyy vahingoittamistaikuuteen: noita on lukenut loitsun tai kirouksen, jonka seurauksena uhrille käy jotain pahaa. Tyypillinen esimerkki olisi noitana tunnettu mies, joka kirosi tilallisen karjan, ja seuraavalla viikolla pedot olivatkin raadelleet useita lauman yksilöitä. 1400-luvulla Euroopassa syntyi kuitenkin uudenlaisia noitaoikeudenkäyntejä, joissa syytteenä oli noitasapattiin osallistuminen. Noitasapatti on jonkinlainen juhla, jossa noidat bailaavat Saatanan seurassa ja harrastavat seksiä paholaisen kanssa. Näitä noitavainoja oli eri puolilla Eurooppaa 1400-1600-luvuilla. Ruotsiin ne tulivat hyvin myöhään, vasta 1660-luvulla. Ruotsalainen versio noitasapatista oli matka "Blåkullaan" eli jonkinlaiseen demoniseen kartanoon. Blåkullaan lennettiin yleensä jollain eläimellä, mutta joskus jonkin esineen tai jopa ihmisen päällä. Blåkullalla ei ollut mitään vakiintunutta sijaintia, vaan jokainen kertoi sen olevan vähän eri paikassa. Ruotsin noitavainojen huippuvuodet olivat 1668-1676, lähinnä Taalainmaalla ja muualla Pohjois-Ruotsissa. Toisin kuin yleensä kuvitellaan, eivät noitavainot lähteneet liikkeelle liikaa Noitavasaraa lukeneista papeista tai tuomareista. Päinvastoin oppinut eliitti oli yleensä epäileväinen näitä tarinoita kohtaan. Noitahysteria oli ruohonjuuritason ilmiö. Blåkulla-tarinoihin liittyi olennaisesti lasten kuljettaminen noitasapattiin, joten suurin hysterian levittäjä olivat pienten lasten vanhemmat. Kirjassa kerrotaan myös kahdesta tapauksesta, jossa koko hysteria lähtee liikkeelle esiteini-ikäisten lasten kertomuksista. Kyseessä oli selvästi näiden lasten keino saada ja käyttää valtaa, ja se upposi Pohjois-Ruotsissa kuin veitsi voihin. Kun hysteria kasvoi tarpeeksi suureksi, tarttui se myös tapausten selvittelyä varten asetettuihin noitakomissioihinkin. Satoja teloitettiin. Teloituksia kuitenkin rajoitti se, että Ruotsin tarkan oikeuskäytännön vuoksi tarvittiin todisteita, eli käytännössä noituudesta syytetyn piti tunnustaa tekonsa. Yllättävän moni tunnustikin. Varsinaista kidutusta noitakomissiot eivät käyttäneet, mutta kaikenlaista muuta painostusta kyllä. Vähän hatarammalla mielenterveydellä varustetut ihmiset saattoivat tällaisissa olosuhteissa tunnustaakin vaikka mitä. Noitahysteria levisi oikeastaan vain Pohjois-Ruotsiin. Etelässä tapauksia ei juuri ollut. Blåkulla-jutut tunnettiin Suomessakin, ja niitä on muutama kirjattu ylöskin, mutta toisin kuin Ruotsissa, täällä niitä ei uskottu. Tämä on tosi kiinnostavaa. Sama valtakunta, samat vuodet, samat jutut, mutta Ruotsissa syntyi noitahysteriaa ja -vainoja, mutta Suomessa ei. Ahvenanmaalla oli yksi tunnettu noitahysterian purskahdus, mutta muuten Suomi säästyi vainoilta. Kuten mainittu, Suomen noitaoikeudenkäynnit liittyivät yksinomaan vahingoittamisnoituuteen. Lappalainen luettelee tapauksen toisensa jälkeen, jossa joku on kironnut toisen ja muutamaa päivää myöhemmin kirouksen kohteelle onkin tapahtunut jotain pahaa. Usein nämä kiroajat tunnettiin yleisesti noitina ja he käyttivät tätä mainettaan hyväkseen pelotellakseen ihmisiä. Nämä noidat olivat tyypillisesti aika huonossa asemassa: laitapuolen kulkijoita, maankiertäjiä, muuten vain epämääräistä porukkaa - sellaisia, joita nykyisin kutsuttaisiin "syrjäytyneiksi". Noidan maineesta oli hyötyä yhteisön ulkopuolelle jääneelle: toisaalta jätettiin rauhaan ja välttyi häiriöiltä, toisaalta sai tienattua tekemällä taikakeinoja maksusta. Alkoholisoituneet "noidat" saattoivat uhata taloa kirouksella, ellei annettu viinaryyppyä. Pohjoisen noidat tuntuukin sisältävän kaksi eri kirjaa: Blåkulla-noitavainoista kertovan ja Suomen noitajutuista kertovan. Molemmat osuudet olivat omalta osaltaan sinänsä kiinnostavia, mutta yhteys niiden välillä oli vähän heikko. Olisin myös toivonut syvempää sosiologista pohdintaa siitä, miksi noitavainot rajoittuivat Ruotsissa lähinnä varsin pienelle maantieteelliselle alueelle. Miksi ja miten Taalainmaa erosi Skånesta tai Suomesta tässä suhteessa? Kirja esittää tämän kysymyksen pariin kertaan, mutta varsin hajanaisesti ja lyhyesti, eikä tarjoa mitään kunnollista vastausta. Voi olla, ettei mitään vastausta ole löydettävissäkään, mutta asian analyysiin olisi voinut käyttää enemmän sivuja.

  27. 5 out of 5

    Susanna

    Kiinnostava 1600-luku ja sen noitavainot peilattuna käräjäoikeuden kirjojen kautta. Ruotsissa noitavainot olivat selkeästi hysteerisempi asia, kun taas Suomessa tilanteet johtuivat enimmäkseen kännissä noitumisesta. Kiinnostavaa asiaa. Rakenteltaan kirja on melko hahmoton ja itseään toistava.

  28. 4 out of 5

    Pekka Mukkala

    Mirkka Lappalainen on yksi lempihistorijoitsijoistani ja sen vuoksi odotan hänen kirjojaan. Pohjolan Noidat ei pettänyt näitä odotuksia vaan jopa ylitti ne. Lappalainen kuvaa hyvin sen prosessin, joka alkoi 1670-luvulla Ruotsissa ja päätyi lopulta ravistelemaan Ruotsin oikeuslaitosta. Välillä tarinat ovat jopa niin hauskoja, että auto piti kirjaa kuunnellessa pysäyttää sivuun, jotta sai naurettua oikein kunnolla. Blågullassa tapahtui merkillisiä asioita ja kun oikeus sai kuulla, että noidat pier Mirkka Lappalainen on yksi lempihistorijoitsijoistani ja sen vuoksi odotan hänen kirjojaan. Pohjolan Noidat ei pettänyt näitä odotuksia vaan jopa ylitti ne. Lappalainen kuvaa hyvin sen prosessin, joka alkoi 1670-luvulla Ruotsissa ja päätyi lopulta ravistelemaan Ruotsin oikeuslaitosta. Välillä tarinat ovat jopa niin hauskoja, että auto piti kirjaa kuunnellessa pysäyttää sivuun, jotta sai naurettua oikein kunnolla. Blågullassa tapahtui merkillisiä asioita ja kun oikeus sai kuulla, että noidat piereskelivät ja soittivat torvea yhtä aikaa, oli kokeneemmankin oikeusmiehen pokassa pitämistä. Erinomainen teos, pisteet 10/10.

  29. 5 out of 5

    Susanna

  30. 5 out of 5

    Saana Blåberg

Add a review

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Loading...
We use cookies to give you the best online experience. By using our website you agree to our use of cookies in accordance with our cookie policy.